Lopetin
lääkitykseni lähes kahden vuoden kuurin jälkeen ja se oli yllättävän
vaivatonta. Aluksi minua huimasi ja päätäni särki, olin ahdistunut ja
kiukkuinen mutta kaikki meni ohi noin viikossa. Nyt olo on ollut hyvä.
Olin työhöntulotarkastuksessa ja kerroin etten enää käy terapiassa tai
syö lääkkeitä, joten mielenterveyshäiriöiden kohdalle lääkäri kirjoitti
lopuksi "nykyään oireeton" ja melkein nauroin ääneen. Kuulosti niin
tyhmältä. Teki mieli korjata että "oireita on mutta osaa nykyään
käsitellä ne itse eikä ole ihan yhtä sekaisin". Mutta ehkä sitten olen
lääketieteellisesti oireeton.
Luin taannoin päiväkirjaani teinivuosiltani ja oli aika surullista lukea kuinka huono itsetunto minulla on ollut, mutta toisaalta silmiä avaavaa huomata kuinka paljon oloni on parantunut. Muistan miten joskus yritin ottaa itsestäni kuvia ja itkin, kun mielestäni näytin niissä kaikissa niin rumalta. Nyt pari päivää sitten otin uuden passikuvan ja näytin siinä peuralta ajovaloissa enkä oikein pystynyt ottamaan sitä vakavasti, ja voi miten on vapauttavaa nauraa omalle kuvalleen. Kun tietää ettei ole ruma (koska kauneus on vain sosiaalinen konsepti muutenkin jne) mutta on ihan ok nauraa itselleen jos joskus näyttää vähän tyhmältä.
Nykyään olen siis itsevarmempi; tunnen itseni paremmin. Muutos on pääosin
ollut parempaan, mutta sen olen kuitenkin huomannut, että olen jollain
tavalla kovempi. Minussa on enemmän teräviä reunoja. Minulle sanottiin
usein, että olen liian kiltti. Laitoin kaikki ja kaiken itseni edelle.
En nähnyt itselläni arvoa. Ehkä en koskaan ollut kiltti ainakaan hyvää
hyvyyttäni vaan siksi, etten uskaltanut viedä enempää tilaa. Halusin
tehdä itseni pieneksi, olla huomaamaton. Ehkä se vaikutti kiltteydeltä.
Toisaalta haluaisin yhä olla pehmeä, olla lempeä. Haluan että muilla on seurassani hyvä olla. On vaikeaa löytää tasapaino; kuinka viedä juuri itsensä verran tilaa muttei kuitenkaan astua muiden varpaille. Kuinka olla vahva mutta taipuisa samaan aikaan; tietää oma paikkansa ja seisoa sen päällä tukevasti, mutta tarpeen tullen päästää muut ohitseen. En tahdo pahaa kenellekään, ensimmäistä kertaa edes itselleni.
Loppuun vielä mun #syksynsävel
ihana
VastaaPoista