Matkalaulu

Juon kolmatta kuppia kahvia ja pidän taukoa opiskelusta kirjoittamalla blogiin. Olen (jälleen) väsynyt koska viime yönä valvoin myöhään viimeistellen erästä seminaariesitystä, jonka luonnosversion esitin tänään ja perjantaina vuorossa on virallinen versio... Jännittää mutta toistaiseksi ihan hyvällä tavalla. Joskus jännitän niin paljon, että voin pahoin ja vatsaan sattuu. Onneksi olen vähän oppinut siitä pois.

Haluan kertoa teille roadtripistä, jonka teimme toissaviikolla! Tämän kirjoituksen kaikki kuvat on otettu kyseisellä matkalla. Se oli hauska reissu, vaikka jännitinkin etukäteen sillä minun oli määrä ajaa täällä miljoonien autojen seassa. Suurimmaksi haasteeksi osoittautuivat kuitenkin tietullit, joihin en aluksi osannut edes ajaa oikein. Onneksi kaikesta selvittiin ja lopulta opin ajamaan suoraan tullin oikealle luukulle! Lisäksi en mielestäni ajanut kameraan vaikka täällä niitä on joka nurkalla (en nuolaise ennen kuin tipahtaa ja odottelen jos vuokrausfirmasta tuleekin postia).

Matkamme kulki Soulista Korean itäiselle rannikolle, ja sieltä edelleen kohti etelää, josta palasimme lopulta yhtä kyytiä takaisin samana päivänä kuin auto piti palauttaa. Etelä-Korea on niin pieni maa, että tämän ajaisi varmaan vuorokaudessa ympäri jos vaan takapuoli kestäisi!

  

(Olen kirjoittanut yhä enemmän ja enemmän runoja. En ole kovin hyvä, vielä, mutta ehkä se tästä. Kirjoitan myös suomeksi, mutta jostain syystä kaikki julkaisukelpoiset ovat englanniksi.)

Sain matkallamme myös kokea nahoissani vanhan kunnon korealaisen ruuhkan. Ensimmäisenä päivänä suunnistimme kohti Seoraksan-luonnonpuistoa ja luulimme olevamme fiksuja kun lähdimme matkaan aikaisin aamulla, emmekä ajaneet edes suorinta reittiä nimenomaan liikennettä välttääksemme. Katin kontit! Emme päässeet edes Soulia pidemmälle kun istuimme jo keskellä ruuhkaa, ja 10 kilometrin matkaan kului yli 45 minuuttia. Lopulta ruuhka kuitenkin helpotti ja pääsimme kohteeseen, eli kapuamaan Seorak-vuorelle. Yksi rankimmista mutta samalla hienoimmista patikoista, jonka olen täällä Koreassa tehnyt.

Seoraksanin jälkeen siirryimme vähän etelämmäs itärannikolla ja ajoimme Samcheokin ruusufestivaaleille, jotka olivat kyllä jokaisen instagrammaajan unelma. Olimme myös lähes ainoat länkkärit siellä, ja saimme paljon huomiota sen johdosta. Soulissa minulle ei tulla lähes ikinä juttelemaan (ilman taka-ajatuksia), mutta tuolla oltiin kyllä ihan vilpittömän kiinnostuneita että miten ihmeessä olemme sinne eksyneet. Lisäksi meitä haastateltiin paikallisuutisiin! Googletteluyrityksistäni huolimatta en kuitenkaan löytänyt uutista meistä, mikä pettymys. 

Ruusufestivaalin jälkeen matkasimme noin kymmenen kilometrin päähän Haesingand-puistoon, joka tunnetaan paremmin "penispuistona" koska se on kirjaimellisesti täynnä penispatsaita! Koska sukulaiseni todennäköisesti lukevat tätä blogia (tai ainakin selaavat kuvat), niin jätin graafisen puolen kokonaan pois tästä tarinasta mutta voitte vaikka aikanne kuluksi googlettaa jos hirveästi kiinnostaa...

Reissumme aikaan oli Buddhan syntymäpäivät ja siksi meillä itse asiassa oli pari ylimääräistä lomapäivää viikonlopun jälkeen. Buddhan syntymäpäivä on kansallinen vapaapäivä, ja Buddhatemppeleissä oli ilo ylimmillään. Monet temppelit myös tarjoavat juhlan kunniaksi välipalaa, kuten teetä ja pientä purtavaa. Nämä kuvat ovat Gyeongjun kaupungista Bulguksa-nimisestä temppelistä joka on myös Unescon maailmanperintökohde. Tämä oli viimeinen etappimme ennen kotiinpaluuta.

Gyeongjussa vietimme lopulta kaksi päivää koska se oli niin kaunis paikka (itse asiassa yksi Korean vanhimmista kaupungeista ja sen huomasi!). Pelkäsin että ruuhkan takia onnistun vielä palauttamaan auton myöhässä, mutta kaikki menikin kuin siivillä ja koko roadtrip oli erittäin onnistunut, olen hirmu onnellinen että pääsimme tekemään sen. Siitä asti kun tulin tänne, halusin ehdottomasti jossain vaiheessa kiertää maata myös siellä minne luotijuna ei yllä, ja onneksi tämä ei jäänyt pelkäksi haaveeksi. Pakko myöntää että niin paljon kuin yksityisautoilua vastustankin, varsinkin täällä Koreassa missä autot aiheuttavat pelkästään ruuhkia ja saastetta, oli aika miellyttävää kun sai pitkästä aikaa ajaa motarilla musiikki pauhaten.

Minulla on ihan hirveästi tekemistä; final exam week on nurkan takana enkä voi uskoa!! Vastahan oli midtermit. Mutta kunhan pusken läpi kesäkuun, odottaa minua ihana heinäkuu ilman koulua tai töitä. En muista milloin viimeksi olisin lomaillut heinäkuussa! Heinäkuu on suosituin lomakuukausi, joten tietenkin olen viime vuosien heinäkuisina päivinä puurtanut sijaisvuoroja... Tämän vuoden heinäkuu on kuitenkin erilainen, sillä vietän sen suurimmaksi osaksi täällä Koreassa, jonka jälkeen minulla on edessä muutto Suomeen. Paluu tuntuu jo nyt haikealta, mutta toisaalta syksyllä minua odottaa niin moni asia, että suremiselle ei ole sijaa. Jännittäviä aikoja!