Down under

Olen maassa, jossa ajetaan väärällä puolella tietä ja missä on aina kesä. Ulkoa kuuluu outojen eläinten ääniä ja paita takertuu kiinni hikiseen selkään. Australia on yhtäältä juuri sellainen, kuin odotinkin, ja toisaalta vielä ihmeellisempi. Kaikki on isoa; kodit, autot, rakennukset, unelmat. Täällä asuva tätini lausahti vähän amerikkalaisittain, että tämä on God's country, ja voit saavuttaa mitä vain jos vaan työskentelet tarpeeksi kovasti. Mikä on varmaan ihan totta. On kummallista elää yhtäkkiä sellaista elämää, jota on nähnyt vain elokuvissa. Jouluvaloissa ei säästellä ja useammalla pihalla voi nähdä joulupukkirobotin esimerkiksi moottoripyörän selässä tai surffaamassa. Sähkölaskun suuruus ei haittaa, kunhan valot ovat hienommat kuin naapurilla.

Jouluni oli tosi erilainen kuin yleensä, vaikka suomalaisten sukulaisten ansiosta vietinkin sitä perinteisesti jouluaattona suomalaisten laatikoiden ja joululimpun kera. Lämpötila oli 32 asteessa ja aattopäivän vietin serkkujeni kanssa uima-altaassa. Ilmastosta huolimatta sukulaiseni ovat rakentaneet taloonsa saunan, ja pääsin käymään joulusaunassa kuten aina. Opetin serkuilleni suomea; head on pää, nose on nenä ja mouth on suu. Minulla on Australiassa kahdeksan serkkua, joista vain yksi puhuu suomea. Monet osaavat kumma kyllä kirosanoja, joista suosituin on PERKELE! Lisäksi vanhin serkkuni kiukustuu helposti liikenteessä, jolloin moni kanssa-autoilija saa kuulla olevansa vitun kyrpä.

Olen jo nähnyt monta hämähäkkiä ja liskoa, sekä kengurun ja vallabin. Koaloja en ole vielä päässyt näkemään, vaikka olen kyllä kuullut ne: ne pitävät aikamoista mekkalaa yöaikaan, mm. kuorsaavat ja röhkivät paremman termin puutteessa. Serkkuni sanoi että kaikki täällä yrittää tappaa sinut until proven otherwise ja olen omaksunut tämän sanonnan hyvin. Jos jokin liikehtii pusikossa, juoksen mieluummin karkuun kuin jään ottamaan selvää onko se myrkyllinen hämähäkki vai pyton. Lisäksi tätini perhe on juuri hankkinut uuden koiran, joka on kiltti löytökoira ja maailman ihanin, mutta joka ei vielä ole oppinut sisäsiistiksi ja jonka pissalätäkköön olen astunut viime päivien aikana enemmän kuin kerran. Mutta annan anteeksi koska koira on sydämellisin jonka olen tavannut.

Eilen illalla täällä oli trooppinen myrsky, ja istuin ulkona katoksen alla katsomassa salamointia ja kuuntelemassa kuinka sade iski peltikattoon. Mietin, kuinka kaukana Suomi on ja tunsin oloni melko pieneksi, mutta samalla rohkeaksi. Kun olin lähdössä vaihtoon, minua jännitti kamalasti jättää kaikki tuttu ja turvallinen. Toisinaan tulee hetkiä, jolloin tajuan mitä kaikkea olen jo kokenut ja kuinka hyvin olen aina selvinnyt tähän mennessä kaikesta, ja eilen oli sellainen hetki. Maailma on iso, jännittävä ja aika pelottavakin, mutta minua ei silti saisi jäämään aloilleni mistään hinnasta.

Minulle on sanottu, että kuulostan amerikkalaiselta, joten olen nyt hanakasti yrittänyt oppia aussiaksenttia. No worries mate ja yea nah tulevat jo aika luonnostaan, mutta lopetan lauseeni vieläkin liian terävästi ja sanojeni r-äänne ilmiantaa minut armotta. Täällä silti useimmilla on jonkinlainen aksentti, ja varsinaista aussienglantia kuulee jopa harvemmin. Katsotaan sitten lomani lopulla, että olenko päässyt yhtään lähemmäksi paikallisten puhetapaa vai joudunko tyytymään osaani amerikkalaiselta kuulostavana suomalaisena. Yritän lisäksi olla pelästymättä, kun tarjoilijat ja kassaneidit aloittavat yllättäen small talkin ja kyselevät että how are ya today, any plans for tonight? - tapa joka pelottaa tällaista melko ekstroverttia höpöttäjääkin! Jouluostoksia tehdessäni kehuin erään myyjän hiuskoristetta mutta olin niin innoissani rohkeudestani, että unohdin kuunnella mitä hän kysyi vuorostaan minulta ja jäin vain tuijottamaan suu auki niin kuin epäkuntoon mennyt robotti. Mutta se oli silti paremmin kuin silloin, kun eräs myyjä kysyi minulta että how's the weather outside ja vastasin, että thank you. Raportoin kehityskaartani lisää myöhemmin, siihen asti see ya later alligators.