20. kesäkuuta 2018

Korealainen kesäloma

On ollut aika kiireistä, mutta viimein olen lomalla. Toissapäivänä kävin markkinoilla ostamassa uuden matkalaukun, ja eilen jo pakkasin siihen tavaroitani pienen asuntolahuoneeni kaapeista. Muutin tuohon asuntoon tämän lukukauden alussa enkä ikinä oikein kiintynyt siihen, joten pois muuttaminen tuntuu lähinnä riemukkaalta kuin haikealta. Huoneessa ei ollut edes ikkunaa ja se oli niin pieni, että kuivaustelineenkin pystyttäminen oli tetriksen pelaamista. Ja löysimmepä kaiken päätteeksi torakankin kipittämästä lattian poikki! 

Suomeen paluuseen on vielä kuukausi aikaa, mutta loppuajaksi muutan toisaalle ja matkustelen hieman, käyn lempipaikoissani vielä kerran ja vain olen. Viime viikko oli raskas, minulla oli neljä loppukoetta ja kaikkea muuta sählinkiä. Kun stressaan paljon, olen tosi ahdistunut enkä juurikaan saa nukuttua ja ruokahaluni katoaa, mikä konkretisoitui viikon päätteeksi: kaikkien kokeiden jälkeen söin kuin hevonen ja nukuin 13 tuntia putkeen. Mutta tämä viikko on ollut jo paljon parempi.





Olin varmaan vielä alaikäinen, kun viimeksi pidin kesällä pitkää lomaa... Työt odottavat minua Suomessa, joten heikohkosta rahatilanteesta huolimatta uskalsin raottaa kukkaronnyörejäni ja suunnitella pari reissua heinäkuulle - ulkomaille rahkeet eivät tosin riittäneet, joten pitkäaikainen haaveni Peking ja Kiinan muuri jäävät toiseen kertaan. Mutta kyllähän täällä Koreassakin riittää nähtävää.

Tänään oli ensimmäinen päivä, kun huomasin kunnolla kaipaavani Suomeen. Täällä on tukahduttavan kuuma ja kuiva ilma, istun ikkunan äärellä nytkin ja toivon että edes pieni tuulenvire löytäisi tiensä sisään. Suomessa tällaisella säällä menisin jokirantaan jonkun hyvän ystävän kanssa ja ostaisin kylmän oluen, jonka jälkeen makoilisimme puiden varjossa auringonlaskuun saakka. Täällä vastaavia ajanviettopaikkoja on hirmu vaikea löytää. Terasseja ovat pystyttäneet lähinnä kahvilat, jotka harvoin sijaitsevat puiston tai joen rannalla, vaan yleensä keskellä vilkkainta katua kerrostalojen keskellä. Turussa iltaisin syttyvät siltojen valot, täällä sen sijaan mainoskyltit.

Lomailukulttuuri on muutenkin täällä täysin erilainen: Suomessa tunnettavia monen viikon mittaisia kesälomia ei täällä ole, vaan työntekijät saavat koko vuonna ehkä yhteensä kaksi viikkoa vapaapäiviä ja on aika harvinaista, että ne saisi käyttää putkeen. "Lomat" korealaisille ovat lähinnä kansallisia vapaapäiviä, jolloin kaikki lomailevat yhtä aikaa ja siitäkös riemua repeää kun ihmiset tungetsivat lomakohteisiin samalla kertaa.





Olen luppoaikanani katsonut aika paljon Netflixiä ja etenkin true crime-sarjoja. En tiedä mikä niissä kiehtoo mutta tuollaiset dokumentit saavat minut koukuttumaan nopeasti. Netflix koittaa kyllä hanakasti suositella minulle uutuusdraamasarjojaan, mutta itsepäisesti selaan dokumentit-osastoa ja etsin uutta katsottavaa. 

Suosituksia: Real Detective, The Keepers, American Crime Story, Casting JonBenet, Explained.






En myöskään ole ottanut niin paljon valokuvia kuin haluaisin. Minulla on se vaihe, kun en oikein näe ympärilläni mitään kuvattavaa. Mutta niin käy usein kun olen uupunut, ja kun saan uutta energiaa, alan myös nähdä ympärilläni kuvattavaa. En ole sitä mieltä, että kaikki pitäisi ikuistaa, etenkään näin somen valtakaudella, mutta itse yksinkertaisesti pidän valokuvaamisesta. Käyn usein vanhoja kansioitani läpi uudelleen ja uudelleen, ja usein kuvat muistuttavat minua kaikesta siitä, mitä olen saanut nähdä ja kokea.

Ostin tänään säkillisen tuoreita perunoita ja Suomi-ikävää lievittääkseni aion nyt keittää ne suolavedessä ja syödä sipulivoin kera! Harmikseni en omista grilliä, jotta voisin grillata hieman sieniä ja parsaa lisukkeeksi, mutta yritän väsätä pannulla jotain, että saadaan ruokaympyrä täyteen. Kuulemiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti