Lähtisitkö

Vuosi vaihtui ja olin melko väsynyt, johtuen kaikesta, mutta ei se mitään. Olen viime päivinä nähnyt paljon erilaista - kauniita, kummallisia, surettavia, innostavia, mietityttäviä asioita. Muiden muassa; olin sademetsässä kun alkoi sataa kaatamalla, kävin eläintarhassa ja pidin käärmettä sylissäni, näin miten metsäpalon keskeltä pelastettu koala riehui villieläinlääkärin kopissaan eikä suostunut syömään sille annettuja eukalyptuspuun lehtiä, paloin rannalla niin pahasti että en pystynyt seuraavana päivänä istumaan, ja väistelin sinisiä meduusoita uidessani Tyynessämeressä. Eilen yritin olla hyvä lastenhoitaja ja laittaa serkkutyttöni aikaisin nukkumaan, mutta nukahdinkin itse. (Olen huomannut että pienet lapset ovat melko uuvuttavia, joten ei ihme kun Facebookin mammapalstoilla silloin tällöin seotaan.)

En oikein osaa enää suhtautua vuosiin siten, että jokainen vuosi olisi kokonaan oma tarinansa joka alkaa aina tammikuusta ja päättyy joulukuuhun. Viime vuosina kaikki on vain sekoittunut yhdeksi sekamelsaksi. Ajattelen aikaa enemmän kausina ja tunnetiloina; talvella opiskelin paljon ja olin väsynyt, kesää vietin puoliksi töissä ja puoliksi festareilla vähän tillintallin joka viikonloppu, syksyn alussa olin hieman hukassa ja jännitin ulkomaille muuttoa. Mutta jos mietin vuotta 2017 kokonaisuutena niin se oli ehdottimasti paljon ja kaikkea. Mielenkiintoinen. Yllätyksellinen. Tapahtumarikas. Kamala. Ihana. Useimmiten näihin kausiin ja tunnetiloihin on vaikea tarttua ja sanoa tarkkaan miltä juuri nyt tuntuu. Erityisesti viime aikoina kaikki on ollut vähän vinksinvonksin sekaisin ja en ole edes yrittänyt ottaa pääni sisäisistä asioista selvää. Sellaisina hetkinä keskityn tuijottamaan ulos auton ikkunasta, koska täällä näen takuulla jotain uutta ja erilaista mitä Suomessa näkisin: Auringonlasku palmujen takana, tiensivulla loikkiva vallabi tai kilometrien pituinen autojono ruuhkassa. Loppujen lopuksi oleellisinta on tämä hetki.

Olen viime aikoina yrittänyt harjoittaa lempeyttä. Suhtautua lempeästi asioihin jotka esitellään minulle kovalla ja kylmällä tavalla. Ilkeitä asioita kuullessani yritän luoda itse ympärilleni mukavia, lämpimiä tunteita. Muita ihmisiä ei voi muuttaa pelkästään pyytämällä heitä muuttumaan. Paras keino on näyttää omaa esimerkkiään. Toivoisin, että minusta huokuisi niin paljon rakkautta, että kukaan ympärilläni ei haluaisi olla kova tai julma. Olkoon se vaikka lupaukseni tälle vuodelle.

Aikani Australiassa on käymässä vähiin ja olen lähdössä uusiin seikkailuihin. Suomi on nyt kauempana kuin koskaan ja toisinaan etäisyys on niin suuri, että koko paikka tuntuu epätodelliselta. Eläintarhassa tapasin erään suomalaisen nuorenparin häämatkallaan (tunnistin miehen kimiräikkös-aksentin :D) ja se oli kuin tuulahdus kotoa. Käskin heitä viemään paljon terveisiä.

Koska olen reissun päällä en voi jakaa vuoden 2017 lempihetkiäni kuvien avulla kovinkaan helposti, sillä useimmat kuvista ovat läppärilläni joka lepää tällä hetkellä eteläkorealaisen asuntolahuoneen pöydällä. Sen sijaan jaan itseäni eniten koskettaneet kulttuurin helmet (jotka eivät tosin välttämättä ole vuonna 2017 tuotettuja, mutta joihin vain satuin tutustumaan viime vuonna). Tutustukaa tekin!

 Top 3...

Kirjat jotka luin
Emma Donoghue: Huone
Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa

Elokuvat jotka katsoin
Baby Driver (2017)
Arrival (2016)
Frances Ha (2012)

Albumit joita kuuntelin
Stepa: Henget
Gorillaz: Humanz
Lorde: Melodrama

...vuonna 2017.